Claude Code julkaistiin tasan vuosi sitten. On vaikea käsittää kuinka paljon koodareiden arki on muuttunut näin lyhyessä ajassa.
Vielä vuosi sitten ai-avusteinen ohjelmointi tarkoitti useimmille sitä, että koodia kopipasteiltiin editorista chat-ikkunaan ja takaisin. Oli myös Aiderin kaltaisia ohjelmia, jotka ensin loivat projektille jonkunlaisen RAG-hakemiston, ja käyttivät tätä apunaan itsenäisessä työskentelyssä. Nykymittapuulla vaatimaton Claude 3.7 Sonnet muutti tilanteen kun sen kanssa ei enää tarvinnutkaan etukäteen pureskeltua tietokantaa tai XML-koostetta koko projektista vaan se kykeni (Claude Coden promptaamana) aidosti itsenäiseen työskentelyyn ihan kylmiltään. Itse sivuutin Claude Coden aluksi aivan tyystin, koska sitä piti käyttää tähtitieteellisen kalliilla API-krediiteillä. Tilanne muuttui huhtikuussa kun Anthropic julkaisi Max-kuukausipalvelun.
Toukokuun lopulla julkaistut Claude 4-mallit saivat minutkin lopulta kiinnostuneeksi Claude Codesta. Tähän mennessä olin käyttänyt Anthropicin aiempia malleja päivittäin sekä chat-palvelun että VS Coden ai-lisäosan kanssa ja oli ilmeistä, että nopeasti kehittyvät mallit alkoivat olla jo siinä pisteessä että ne pystyivät aidosti itsenäiseen työskentelyyn. Päätin hypätä syvään päätyyn ja päivitin kesän lopulla Anthropic-tilaukseni 275 euron hintaiseksi Max-tilaukseksi. Tiivis kuukausi Clauden kanssa oli monella tapaa silmiäavaava ja mielenkiintoinen kokemus —ja väittäisin että myös sijoituksen arvoinen—, mutta myös jollain tasolla niin uuvuttava että tilausjakson päätyttyä irtisanoin tilaukseni kokonaan koska en yksinkertaisesti enää halunnut tapella tekoälyn kanssa joka päivä.
Mallit ovat päivittyneet tämän jälkeen vielä valtavin harppauksin, etenkin marraskuussa Opus 4.5:n kohdalla. Tätä kirjoittaessa mallien kyky on jo niin korkealla, että en ole enää vähään aikaan törmännyt yhteenkään ohjelmointitehtävään jota Opus ei olisi osannut (oikein promptattuna) ratkaista optimaalisesti (eli joko yhtä hyvin tai yleensä paremmin kuin mihin itse olisin kyennyt). En tarkoita tällä sitä, että mallit olisivat täydellisiä tai soveltuisivat kaikkeen, vaan sitä, että useimmissa tehtävissä mallien kyvyt eivät enää ole tehtävän ratkaisun esteenä.
Claude Codekin on kasvanut vuodessa melkoisesti, eikä ihan kivuitta. Tuotteesta on tullut Anthropicille erittäin tärkeä ja se muun muassa osti Bun JavaScript-ajoympäristön taatakseen mahdollisimman sujuvan kehityspolun.
Yksinkertaisena ja kevyenä komentorivityökaluna syntynyt Claude Code on kuluneen vuoden aikana kasvanut kuin pullataikina. Claude Code tiimin Thariq Shihipar kuuluisasti vertasi nykyversion kompleksisuutta 3d pelimoottoriin. Ja kun päivittäisessä käytössä olevan työkalun kehitysvauhti on ai-ajalle tyypillisesti täysin päätöntä, terävät kulmat satuttavat helposti.
Yli 25 vuotta ohjelmistoalalla olleena tällaisia koko alaa muuttavia tuotteita ei ole osunut kohdalle montaa. Oli myös mielenkiintoista lukea tuota ensimmäistä blogipostaustani jälkeenpäin kun sen fiiliksenä selkeästi oli “taas yksi kilkekokeilu lisää”. En tiedä osasiko kukaan muukaan nähdä Claude Coden tulevaisuutta vuosi sitten.
Paljon onnea ja menestystä Borikselle ja Claude Codelle myös seuraaville vuosille! Jos Claude Coden historia ja pääkehittäjä Boriksen ajatukset sen tulevaisuudesta kiinnostaa, suosittelen tsekkaamaan Y Combinatorin keskustelun Boriksen kanssa YouTubesta (englanniksi).