Huomasin pian Claude 4:n julkaisun jälkeen, että Claude Coden käyttökelpoisuus harppasi uusien mallien myötä täysin uusiin sfääreihin. Jokin pato murtui. Halusin miltä todellinen pariohjelmointi Claude Coden kanssa tuntuu, joten vuokrasin Anthropicilta koodiorjan kuukaudeksi edukkaaseen 275 euron hintaan.
Kuherruskuukausi
Claude Coden käyttö API-krediiteillä on naurettavan kallista (yksi ls maksaa 8 senttiä). Anthropic käänsi tämän edukseen tarjoamalla Max-kuukausisopimuksia, joiden hintaan sisältyy Claude Coden käyttö ilman erillisiä rajapintamaksuja. Hinnoitteluhimmeliä on vähän vaikea selittää, mutta käytännössä 275 euron hintaisella 20x Max-paketilla voi käyttää Claude Codea rajattomasti. Oheisessa kuvassa näkyy Claude Code Usage Analyzerin raportti koekuukauteni saldosta, jossa siis käytin Claude Codea API-hinnoilla laskettuna yli 2600 euron edestä!
Jos Claude Coden ajattelisi olevan juonioritasoinen kehittäjä, 2600 euroakin olisi edullinen hinta lisätiimiläisestä, mutta 275 euroa (sis. ALV!) on niin mitätön kulu yritykselle, että sen käyttämättä jättäminen olisi kertakaikkisesti typerää — JOS työkalusta on jotain hyötyä.
Tämä on melko iso Jos. Oman kokemukseni mukaan Claude Code on erittäin käyttökelpoinen joissain tehtävissä, mutta täysin hyödytön toisissa. Juniorikehittäjien tapaan Claude Coden kirjoittama koodi on valvomattomana täysin ala-arvoista, mutta oikeanlaisilla työkaluilla ja hyvässä ohjauksessa sanoisin sen kirjoittavan vähintään yhtä hyvää koodia kuin itse koskaan osaisin, todennäköisesti parempaa.
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että työelämässä kokenut kehittäjä saa Claude Coden kaltaisista työkaluista enemmän irti kuin juniori. Kokenut kehittäjä osaa arvioida Clauden ehdottamien ratkaisujen ja tuottaman koodin laatua, ja myös ohjata sitä oikeaan suuntaan aina tarvittaessa. Juniorille hyödyt ovat täysin erilaiset. Claude osaa pidellä kädestä ja selittää asioita hyvin, mutta se ei vielä tällä hetkellä kykene opettamaan esimerkiksi hyviä koodaustapoja, sanomaan “ei noin” kun tekee asioita väärin, tai kirjoittamaan järkeviä testejä. Työelämässä vibailu on vaarallista.
Pariuduin siis Claude Coden kanssa kuukaudeksi niin tiiviisti, että koodasin sillä lähes joka päivä. Yritin käyttää sitä kaikkeen mihin ottaisin mukaan myös oikean kehittäjän. Arkkitehturoimme monimutkaista striimipalvelun rajapintaa, koodasimme Pythonilla, Typescriptillä, Swiftillä ja Golla. Claude kirjoitti ison kasan satunnaisia apuskriptejä moniin eri projekteihin, kirjoitti teknistä dokumentaatiota, haki ja analysoi paketteja, teki koodikatselmuksia ja metsästi bugeja. Claude oli ennennäkemättömän hyvä apuväline myös muutamassa devops-tulipalossa kun se metsästi ja korjasi Docker/Traefik ongelmia (livenä tuotantoserverillä) joista en itse ymmärtänyt juuri mitään.
Kuukausi Clauden kanssa oli tuottoisa, mutta myös kuluttava. Omasta pussista kustannettu lähes 300 euron testi tuntui niin kalliilta investoinnilta, että sille oli pakko yrittää keksiä vastiketta vaikka #väkisin. Jaksoon mahtui myös pari päivää, jotka menivät käytännössä täysin pilalle Clauden tehdessä jotain erityisen typerää.
Kuukausi tiiviisti paritettuna LLM-työkaluun oli monella tavalla silmiäavaava. Opin käyttämään Claude Codea todella tehokkaasti ja näkemään myös eri mallien (ja toimittajien) välisiä eroja aiempaa paremmin vaikka mielestäni osasin niitä jo ennestään kohtuullisen hyvin. Sain paljon käytännön oppia siitä mihin nykyiset mallit kykenevät ja myös siitä mitä niillä on turha yrittää tehdä. Oman mutu-tuntuman perusteella sanoisin että olin Clauden kanssa merkittävästi normaalia tuotteliaampi, mutta veikkaan että tämä on kirjaimellisesti vain tuntuma ja todellisuus on ennemminkin jotain siihen suntaan, että tein enemmän mutta kulutin ison osan ajasta työkalun kanssa jumppaamiseen. (Tietysti ihmisenkin kanssa tekemisessä on kitkaa, mutta se on hyvin erilaista.)
En osannut lainkaan odottaa sitä miten paljon Clauden pienet (ja suuret) persoonallisuuspiirteet ja työtavat käyvät hermoille jos niiden kanssa pitää elää monta tuntia päivässä joka päivä. Olin kuukausi sitten jo siinä pisteessä, että jouduin käyttämään merkittävästi kognitiivista energiaa siihen, etten reagoisi “You’re totally right!”-vastaukseen nakkaamalla koko helvetin läppäriä ulos ikkunasta. Olen mielestäni lehmänhermoinen ja yleensä ystävällinen kaikessa kommunikoinnissa, mutta Clauden välillä psykopaattiselta tuntuvat reaktiot saavat jollain tavalla veren kiehumaan niin että keskustelu muuttuu pelkäksi HUUTAMISEKSI ja kiroiluksi (mikä tietenkään ei auta millään muotoa).
Kuherruskuukauden loppuessa irtisanoin Max-tilauksen ja yllätyksekseni jätin uusimatta myös normaalin Clauden Plus-tilauksen. Tarvitsin lomaa koko Claudesta.
Kuukausi ilman Claudea
Ensimmäinen viikko ilman Claudea oli vähintään yhtä silmiäavaava kuin viikot sen kanssa. “Tämänhän saa tehtyä paljon nopeammin käsin itse kuin odottaa Claudea ja pompottaa sitä korjaamaan pieniä asioita moneen kertaan” oli kaiketi päällimmäisin havainto.
Sekin oli vähän päässyt unohtumaan, että ohjelmointihan on hauskaa. Siinä on jonkunlaista scifiä ja uutuudenviehätystä että voi (kirjaimellisesti) sanella koneelle mitä haluaa, mutta siitä ei saa samalla tavalla iloa kuin ihan omin käsin tehdystä työstä.
LLM-työkalut ovat luoneet moniin paikkoihin “kun kädessä on vasara, kaikki asiat alkavat näyttää nauloilta”-tyyppisen tilanteen jossa niitä käytetään ihan turhaan. Koodin kirjoittamisessa ongelmallista on myös se, että AI-agentit tuottavat yleensä aivan liikaa koodia. Jos yhden pienen ongelman ratkaisee kolmen rivin sijaan kahdellakymmenellä rivillä se ei vielä ole ongelma, mutta kun suurin osa koodista alkaa näyttää tältä niin sen ylläpito käy nopeasti haasteelliseksi.
Löysin itse itseni kaksi kertaa tilanteesta jossa olin antanut sivulauseessa Clauden luoda projektiin apufunktion yksinkertamaan ja nopeuttamaan työtä. Muutaman iteraation jälkeen Claude oli paisuttanut sen niin valtavaksi ja vaikeaselkoiseksi himmeliksi, että jouduin jälkeenpäin kysymään Claudelta apua ymmärtääkseni miten se toimii! (Ja myöhemmin refaktoroimaan sen käsin sellaiseksi kun alunperin oli tarkoitus.)
Nyt kun olen ollut muutaman viikon ilman sitä apupyörää että antaisin Clauden koskea kaikkeen, olen mielestäni löytänyt hyvälle keskitielle. Turvaudun LLM-työkaluihin vasta kun huomaan jonkun asian oikeasti hyötyvän mieluummin koneen kuin apinan kosketuksesta. Clauden edullisimpaan 22 euron tilaukseen kuuluu nykyisin myös kohtuullinen määrä Claude Coden käyttöä, mikä on arkiseen käyttöön ainakin itselleni (pelkkää Sonnet-mallia käyttäen) täysin riittävästi.
Sain tästä parista kuukaudesta valtavan opin lisäksi myös jonkinlaisen pysyvän eksistentiaalisen kriisin. Olen vakuuttunut, että kun kielimallien osaaminen kehittyy nykyisestä vielä ~20-30 prosenttia, ne käyvät niin hyödyllisiksi että niiden käyttö muuttuu pakolliseksi useimmissa softatiimeissä. Enkä enää osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia.